torstai 3. toukokuuta 2012

Rävellys ja sanoitus


Melodia on jännä otus.

Kun kirjoitan laululyriikkaa, osaan useimmiten sanoa milloin olen saanut kiinni oikeasta ajatuksesta. Kaikki asettuu kohdalleen: mitä sanoa, miten sanoa.

Mutta kun alan miettiä mahdollisia melodioita, olen äärimmäisen harvoin varma siitä että olen löytänyt juuri sen oikean. Miksei sävel voisi tässä kohtaa hypätä tuonne tai luikerrella tästä? Tämä korostaisi tuota, tuo tätä. Tämä kuulostaisi mukavammalta kuin tuo, mutta tuntuu painottavan väärää asiaa.

Varmastikaan kaikilla lauluntekijöillä ei ole näin. On paljon artisteja, jotka kertovat tekevänsä toisinaan musiikin ensin — ja miettivänsä vasta myöhemmin, mistä biisi kertoo. Tällaista metodia ovat eri tavoin varioiden käsittääkseni käyttäneet esimerkiksi Hector, Miljoonasade, Genesis ja Metallica. Toisaalta on niitä jotka kamppailevat kuukausia saadakseen aikaan mieleisiään tekstejä, mutta jotka laulelevat niitä sitten vaikka improvisoidulla sävelellä.


Reino Helismaa oli jossain haastattelussa sanonut hyvin suoraan, että teksti tulee aina ensin. Hieman kateellisena ajattelen vain, että hyvähän hänen oli puhua kun laulun sanat valmistuivat usein lyhyemmässä ajassa kuin mitä laulu lopulta kesti. Juicella tai Junnu Vainiolla ei myöskään tavannut kynä kauan rapista.

Hyvin usein teksti ja musiikki etenevät minulla käsi kädessä, toinen toistaan ruokkien. Tämä on mahdollista varsinkin silloin, kun kappaleella ei ole vielä liikaa vaatimuksia. Jos ei ole vielä välttämätöntä tietää aihetta tai teemaa, tyyliä tai edes esittäjää, sanojen ja sävelten rinnakkaiselo voi olla hyvinkin hedelmällistä.

Musikaalia tehdessä silmukka kuitenkin kiristyy lopun lähestyessä — yhtä vääjäämättömästi kuin loppu lähestyy silmukan kiristyessä. Viimeisten puuttuvien kohtausten tekstit antavat usein odottaa viikkotolkulla, melodioista sitten puhumattakaan. Tähänkö nyt pitäisi kaikki kiteyttää? Olenko nyt sanonut kaiken? Ja onko tämä tosiaan se sävelkulku joka päättää tarinan musiikillisen matkan? 


Ehkä en ole oikea säveltäjä. Ehkä oikeat säveltäjät ovat aina varmoja totuuden löytäessään. Juuri nämä soinnut, juuri tämä melodia. Tietenkin. Mikä muu? Muuta yksi nuotti, ja kokonaisuus heikkenee — vaihda yksi fraasi, ja rakenne romahtaa.

Tai sitten musiikki vain on luonteeltaan toisenlaista taidetta. Puhuttu kieli on täsmällisen kommunikoinnin ja analyysin työkalu. On ehkä helpompaa nähdä, milloin asia on sanoin ilmaistu niin hyvin kuin sen kokee voivansa ilmaista.

Ja melodia? Tänään päädyn tähän — huomenna saattaisin päätyä ihan muuhun.

Toivottavasti kuitenkin päädyin johonkin tarttuvaan.

Teksti: Antti Viitamäki
Kuvat: Jiri Halttunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti