maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ringan ajatuksia 21.-22.4. harjoituksista.

Kello lyö 15.00, kun laulutunti Lahdessa loppuu, ja ajatukset siirtyvät viikonlopun Romeo ja Julia -treeneihin. Jyväskylässä pitäisi olla klo:18.00 Antin luona, jonne keräännymme keskustelemaan rooleista ja heidän välisistä suhteistaan. Minulla on kokonaiset kolme tuntia aikaa, ja riemukseni voin todeta, että olen hoitanut kaiken valmiiksi pakkaamista myöten jo edellisenä iltana. Hienoa, kerrankin olen ajoissa!


Puhelin soi, äiti soittaa. Hän kyselee, koska olen jälleen menossa käymään Rovaniemellä. Ajatukseni harhautuvat viime reissuun, jolloin onnistuin saamaan vuorokauden sisällä ensimmäisen ylinopeussakkoni, itse asiassa kahdet ylinopeussakot vuorokauden sisällä. OHO! En tosiaan ole muistanut mennä ilmottautumaan poliisiasemalle, jonne minulle tuli kutsu jonkin aikaa sitten. Minunhan olisi pitänyt käydä siellä jo! Tajuan olevani etsintäkuulutettu, huomaan akkuni puhelimesta olevan lopussa, ja muistan myös, että eihän minulla ole navigaattoriakaan. Taitaa olla, että myöhästyn roolikeskustelusta; se siitä ajoissa olemisesta.

Vihdoin pääsen Antin luo, jonne muutama tyyppi on jo saapunut. Illan edetessä porukkaa valuu sisään, ja keskustelut etenevät jouhevasti roolista toiseen, ja välillä ihan muihinkin aiheisiin. Eksymme muun muassa juttelemaan romanttisesta rakkaudesta ja sen synnystä. Asiasta esitetään teorioita ja mielipiteitä monelta kantilta, mutta ilmapiiri pysyy rauhallisena, vaikkakin innostuneena. Raukea ilon tunne valtaa mieleni, kun huomaan, että nämä muutama kuukausi sitten toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat muodostuneet rakkautta ja luottamusta huokuvaksi ryhmäksi. Tuntuu kuin olisin sukeltanut satumaailmaan, jossa kaikki ovat kuin yhtä perhettä. Ihmiset puhuvat toisilleen kunnioittavasti, auttavat toisiaan ja ovat kiinnostuneita henkisistä asioista. Kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun saan viettää näiden ihmisten kanssa koko kesän!


Lauantain treenit sujuvat jo melko rutiinilla. Päivä alkaa parkour-sessiolla, jonne on saapunut kivasti porukkaa. Ryhmähenki on käsin kosketeltava, vaikkakin jokainen kamppailee henkilökohtaisten rajojensa kanssa. Hatun johdolla yksi jos toinenkin onnistuu ylittämään itsensä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, ja kaikki tuntuvat löytävän itsestään uusia puolia -tai ainakin lihaksia. Iltapäivällä porukka jakautuu tanssi ja laulutreeneihin. Vilja pitää kuoroharjoitukset, jonne Antti on tuonut uusia kuoropätkiä vanhojen tuotosten lisäksi. Minusta tuntuu, että tuhannet pienet muurahaiset kutkuttelevat pääni sisällä ja haluavat kaivautua ulos kehoni jokaisesta solusta. Löydän itseni pyörimästä lattialta, ja totean olevani hieman levoton. Treenit loppuvat kahdeksan aikaan, jonka jälkeen menemme vielä viettämään iltaa Aapon luo, josta jatkamme edelleen Jyväskylän yöhön.

Sunnuntaina ihmiset ovat skarppina treeneissä heti aamusta, ja minäkin olen saanut itseni kerettyä yhdeksi kappaleeksi eilisen levottomuuden jäljiltä. Kertailemme kevään aikana opeteltuja koreografioita ja minä pidän vielä muutaman yksityislaulutunnin rooleissa esiintyville pojille. On mahtavaa huomata, kuinka taitavan porukan keskelle olen itseni onnistunut ujuttamaan. Inspiroidun ihmisten ajatuksista, liikkeestä ja äänistä. Mistä tätä porukkaa oikein tulee? Olipa kyseessä sitten produktiomme kuherruskuukausi tai pysyvä tila, toivon, että saamme tämän fiiliksen välittymään kesällä Ainolan lavalla yleisöön asti. Illalla hyppään auton kyytiin väsyneenä, mutta onnellisena. Riemukseni kaverini suostuu ajamaan takaisin Lahteen -eipähän tarvi minun huolehtia ylinopeussakoista. Viikon lopun Romeo ja Julia treenien jälkeen totean mielessäni: Onneksi loistavasta meiningistä ei voi sakottaa.


Teksti: Ringa Aflatuni
Kuvat: Aapo Kahilainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti