Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyväskylä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jyväskylä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. toukokuuta 2012

Saavuttamaton haavepilvi tulevaisuudessa


Kuten Simppa äskeisessä blogitekstissään mainitsikin, on tämän viikon ohjelmassa mm. Ainolan siivoustalkoot. Jotenkin kummallisesti olen aina onnistunut sluibailemaan kaikesta tämän tyyppisestä oheistoiminnasta, ja joka kerta minulla on siihen vielä hyvä syy (niin varmaan). Kummallisinta tässä on se, että tällä kertaa olisin oikeasti halunnut olla mukana. Siis ihan totta, mukana SIIVOAMASSA! Ehkä olen pimahtanut, Kramppikuume alkaa nousta aika huolella...


Tosiaan viime viikot ovat olleet superhektisiä. Olen seilannut ympäri Etelä-Suomea, ja yrittänyt samalla suorittaa viimeisiä koulutenttejä. Lähden aamuisin kotoa yleensä viimeistään yhdeksän aikaan, ja tulen illalla takaisin kun kellon viisarit ovat suurinpiirtein samoilla paikkeilla. Toisin sanoen voisin ihan hyvin asua vaikka autossa, kun kotona kerkeää oikeastaan vain nukkumaan. Romeo ja Julia on siis viime aikoina ollut lähinnä saavuttamaton haavepilvi tulevaisuudessa, mutta tämän viikon lopulla se asia onneksi korjataan, kun pääsen mukaan remmiin viimeistään sunnuntaina.

Parasta tässä kaikessa on, että vaikka en oikeastaan ole kotona ikinä, sama juttu jatkuu tulevaisuudessakin. Jyväskylässä lyömätön tiimimme ”PikkuLahti” = minä, Pyry ja Sami (kiitti Aapo tästä hienosta nimestä) pääsemme muuttamaan asuntoomme vasta toukokuun lopulla, eli Kramppilaiset saavat etuoikeuden tutustua meihin treenien ulkopuolellakin; aiomme siis lojua muiden nurkissa seuraavat pari viikkoa. Kaiken lisäksi tulen kaikesta huolimatta maksamaan kesällä vuokraa sekä Jyväskylään, että Lahteen. Voisinko joskus hoitaa asiani hieman fiksummin?:D


Onneksi kohta on kesä, ja saamme treenata ulkona! Aikamoista luksusta viime viikkojen tunkkaisen tunnelin sisällä sijaistevassa voimisteluhallilla viettämäni ajan jälkeen.

Ps. Simpalla ja Aapolla on oikeasti timanttinen musamaku, ja Simpan alkulämpät on PARHAUTTA!

Pps. Jos Michael Jackson paljastuisi vamppyyriksi, koko Jacksonin tuotanto saisi aika ironisen sävyn (sanoi hän kuunnellessaan Earth Songia).

Teksti: Ringa Aflatuni
Kuvat: Aapo Kahilainen

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tämä ei ole tankotanssia!


Hanna Haapanen kirjoitti suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön InSane-lehteen treeniviikonlopusta 18.–19.2.

18.2.2012

Simppa vetää alkulämmittelyn, ja riemastun jälleen kerran Simpan krebaamaan yllyttävistä musiikkivalinnoista. Lankutusta, punnerruksia, kaikkien kehon osien pyörittelyä. Pian tunnelma vaihtuu täysin ja tehtävänä on olla ameeba, joka imeytyy lattiaan ja liikkuu sitä pitkin salin päästä toiseen. Minun ameebani ajautuu vähän väliä hakoteille, eli törmäilen seinään.

Kokeilemme koko porukalla liikelaatuja, joita olin harjoittelemassa viimeksi pienemmällä porukalla. Jotain on ehkä hautunut jossakin, mutta edelleen tuntuu vaikealta löytää oikea tapa liikkua. Se on ihmisen keho, ei tanssijan keho. Kun nojaat, niin nojaa. Tämä ei ole tankotanssia. Harjoittelu tuntuu sujuvan parhaiten silloin, kun ei mieti, miltä liikkeen pitäisi näyttää. Heti kun teemme pienissä ryhmissä ja muut katsovat, alan miettiä liikaa ja menetän täysin tuntuman siihen, miltä liike äsken tuntui.


Kuorolaiset pääsevät loppuajaksi Ringan erityisopetukseen. Juoksemme kädet ylhäällä ja mölisemme kaikki vokaalit läpi, yksi hengitys per vokaali. Sitten heitämme palloa (tai siis epäonnista mandariinia) ja huudamme, minkä jälkeen painimme kaverin kanssa ja huudamme. Tarkoituksena on löytää luonnollinen, kropasta tuleva ääni. Primitiivinen olo tuntuu ainakin löytyvän.


19.2.2012

Lämmittelyssä ameebani vierii tänään ohjaajien syliin. Pääsemme kehittymään jo eläimiksikin: Tunne leijonan olemus vartalossasi. Kirahvin. Apinan. Koalan. Strutsin. Käärmeen. Keksi oma eläin. Kaikki suhtautuvat tehtävään asiaankuuluvalla vakavuudella, ja yksi poika on aivan hiestä märkä heti alkulämpän jälkeen.

Kuorolaiset jatkavat Ringan ohjauksessa. Tällä kertaa vokaalit pitää mölistä kolme kertaa putkeen, edelleenkin kädet ylhäällä ja juosten. Hymy alkaa hyytyä. Niin mikäs tässä oli se pointti? Sattuu! Päivän lempiharjoituksiani ovat samurai-taisteluhuudot, pulukurlaukset ja rytmi-impro. 


Kuoroharjoitusten päätteeksi katsomme, mitä tanssijat ovat saaneet aikaan. Suvut ovat jakautuneet riitelemään ja vihaa kihistellään oikein kunnolla. Vihanpito kuitenkin lopetetaan pian halailuun ja kaverin hellimiseen, eli jokainen saa kokovartalohieronnan pitkän viikonlopun päätteeksi. Pieni vinkki Montagueille ja Capuleteille: make massage, not war! 


Kuvat: Jiri Halttunen
Teksti: Hanna Haapanen